Islamin uskonkappaleita on kuusi. Niihin voidaan viitata termillä īmān (arab. إيمان), "usko". Uskonkappaleisiin kuuluvat usko
Islamilainen teologia on suppeampaa kuin kristillinen teologia, sillä oikean uskon (ortodoksian) sijaan islam painottaa oikein tekemistä (ortopraksiaa).[1] Oikein tekeminen on puolestaan islamilaisen lain eli šarian aluetta. Sen tärkeimmät ohjeet kiteytyvät niin sanottuihin viiteen pilariin. jotka määriteltiin 800-luvun hadith-kokoelmissa. [2] Ihminen pääsee Paratiisiin ainoastaan, jos oikeaan uskoon yhdistyvät myös teot.[3]
"Oikean uskon" sisältö kiteytettiin 800-luvun hadith-kokoelmissa yhden jumalan, Jumalan, palvelemiseen.[4] Samalla oikea usko sai muodokseen kuuden opinkappaleen kokonaisuuden. Ne määriteltiin niin sanotussa Gabrielin hadithissa, joka löytyy sekä al-Bukharilta että Muslimilta kokoelmista Sahih al-Bukhari [5] ja Sahih Muslim.[6] Šariakäsikirja Reliance of the Traveller esittää ne seuraavasti: "Oikea usko on uskoa Jumalaan, hänen enkeleihinsä, hänen ilmoittamiinsa kirjoihin, hänen lähettiläisiinsä, viimeiseen tuomioon ja kohtaloon, sen antamaan hyvään ja pahaan."[7] Muotoilu on peräisin 1200-luvulta imaami al-Nawawilta, joka kokoelmassaan "Vanhurskaiden niityt" kertoo hadithin seuraavasti: "Istuimme kerran Jumalan lähettilään seurassa, kun paikalle ilmestyi poikkeuksellisen tummatukkainen mies, joka oli pukeutunut hyvin valkoisiin vaatteisiin. Hänessä ei näkynyt mitään matkaväsymystä ja hän oli meille kaikille tuntematon." Kertomus jatkuu siten, että mies sanoo Muhammedille: "Kerro minulle imanista [uskosta]. Hän sanoi: se on uskoa Jumalaan, hänen enkeleihinsä, hänen kirjaansa, hänen lähettiläisiinsä ja Tuomiopäivään ja siihen, että uskot ennalta määräytymiseen (kohtaloon), sen antamaan hyvään ja pahaan. Mies vastasi: Olet sanonut totuuden."[8]