Helmut Kohl | |
---|---|
Kohl vuonna 1989 |
|
Saksan 6. liittokansleri | |
1. lokakuuta 1982 – 27. lokakuuta 1998
|
|
Presidentti |
Karl Carstens Richard von Weizsäcker Roman Herzog |
Varakansleri |
Hans-Dietrich Genscher Jürgen Möllemann Klaus Kinkel |
Edeltäjä | Helmut Schmidt |
Seuraaja | Gerhard Schröder |
Rheinland-Pfalzin pääministeri | |
19. toukokuuta 1969 – 2. joulukuuta 1976
|
|
Edeltäjä | Peter Altmeier |
Seuraaja | Bernhard Vogel |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 3. huhtikuuta 1930 Ludwigshafen am Rhein, Saksa (nykyään Rheinland-Pfalz, Saksa) |
Kuollut | 16. kesäkuuta 2017 (87 vuotta) Ludwigshafen |
Kansalaisuus | saksalainen |
Ammatti | historioitsija, politiikantutkija |
Puoliso |
Hannelore Renner (1960–2001) Maike Richter (2008–2017) |
Tiedot | |
Puolue |
CDU (1946–) Keskusta (1946) |
Uskonto | roomalaiskatolinen |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
www.helmut-kohl.de | |
Helmut Josef Michael Kohl (3. huhtikuuta 1930 Ludwigshafen – 16. kesäkuuta 2017 Ludwigshafen)[1] oli saksalainen poliitikko, joka toimi Saksan liittotasavallan liittokanslerina 1. lokakuuta 1982 – 27. lokakuuta 1998. Hän johti liittokanslerikaudellaan rauhanomaista operaatiota, joka johti vuonna 1990 Saksan jälleenyhdistymiseen. Hän edusti Saksan kristillisdemokraattista puoluetta CDU:ta, jonka puheenjohtajana hän oli vuosina 1973–1998. Koulutukseltaan Kohl oli filosofian tohtori; hän oli väitellyt historiasta. Kohlin muistotilaisuudessa häntä kutsuttiin "maailmanjärjestyksen arkkitehdiksi", arkun päälle laskettiin Euroopan unionin lippu ja lopuksi soitettiin Euroopan unionin hymni ”Oodi ilolle”.[2]