Vokaali

Vokaali eli ääntiö on foneettisen määritelmän mukaan äänne, jota muodostettaessa ääntöväylä on avoin, niin että keuhkoista tuleva ilmavirta pääsee kulkemaan jatkuvasti ja esteettä suun kautta ulos, eikä ilmanpainetta keräänny ääniraon yläpuolelle.^[1][2] Sitä vastoin konsonanttia muodostettaessa jokin tai jotkin ääntöväylän osat supistetaan tai suljetaan. Vokaalin laatu eli kvaliteetti riippuu ensisijaisesti kielen ja huulten asennosta.

Äänneopillisesti tarkasteltuna vokaali on tavua muodostava syllabinen eli sonanttinen äänne, joka toimii tavun ytimenä. Se voi yksinäänkin muodostaa kokonaisen tavun, kun taas konsonantti eli kerake voi ääntyä ytimen edellä ja joissakin kielissä, kuten suomessa, myös sen perässä. Epäsyllabista äännettä, jota muodostettaessa ääntöväylä on kuitenkin avoin, kutsutaan puolivokaaliksi. Suomen kielessä tavun ytimenä on aina vokaali, mutta joissakin muissa kielissä konsonanttikin voi toisinaan olla tavun ytimenä, kuten [n] englannin sanassa button [ˈbʌtn̩] sekä [r] serbian sanassa vrba [vr̩ba] tai tšekin sanassa krk (’kurkku’, ruumiinosa). Se, millaiset äänteet voivat toimia vokaaleina äänneopillisessa mielessä, vaihtelee siis kielestä riippuen.^[3]

Vokaalilla voidaan tarkoittaa myös kirjainta, joka kirjoituksessa edustaa jotain tiettyä vokaaliäännettä. Se, millaista äännettä milläkin kirjaimella tarkkaan ottaen merkitään, on kuitenkin kielikohtaista, ja yksittäistä äännettä voidaan merkitä kirjainyhdistelmälläkin.

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä FP ei löytynyt
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä JPA ei löytynyt
3. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Savolainen 2001: 1.3.4 ei löytynyt