Valentin Vaala

Valentin Vaala
Henkilötiedot
Koko nimi	Valentin Jakovitsh Ivanoff
Syntynyt	11. lokakuuta 1909 Helsinki[1]
Kuollut	21. marraskuuta 1976 (67 vuotta) Helsinki
Ammatti	Elokuvaohjaaja
Ohjaaja
Aktiivisena	1927–1974
Tunnetuimmat ohjaukset	Juurakon Hulda Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä Ihmiset suviyössä Gabriel, tule takaisin
Palkinnot
Parhaan ohjauksen Jussi 1945 Dynamiittityttö & Linnaisten vihreä kamari 1947 Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä 1952 Omena putoaa... Parhaan käsikirjoituksen Jussi 1949 Ihmiset suviyössä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Valentin Vaala (oik. Valentin Jakovitsh Ivanoff^[2]; 11. lokakuuta 1909 Helsinki – 21. marraskuuta 1976 Helsinki) oli suomalainen elokuvaohjaaja. Hän aloitti uransa yhdessä Theodor Tugain kanssa 1920-luvun lopulla ja säväytti elokuva-alan piirit modernilla ja kansainvälisellä otteellaan. Vaala toimi Suomi-Filmin pitkäaikaisena ohjaajana ja ohjasi kaikkiaan 44 kokoillan elokuvaa vuosina 1929–1963. Näiden joukossa on klassikoiksi tunnustettuja töitä, kuten Mustalaishurmaaja, Juurakon Hulda, Linnaisten vihreä kamari, Loviisa, Ihmiset suviyössä ja Gabriel, tule takaisin.

Vaala teki ensimmäiset elokuvansa amatööripohjalta kaveriporukassa ja lähipiirin rahoituksella. Itsenäinen ja pieni yhtiö Fennica-Filmi rahoitti Vaalan ensimmäiset viisi elokuvaa, joiden aihepiirit vaihtelivat mustalaisromantiikasta kaupunkikomediaan. Yhtiön elokuvatoiminnan päätyttyä hän toimi hetken lyhytelokuvien tekijänä toiminimi Aho & Soldanissa, kunnes Risto Orko palkkasi hänet Suomi-Filmin vakituiseksi ohjaajaksi. Suomi-Filmissä Vaala sai tehdä elokuvansa suhteellisen vapaasti ja otti modernin komedian omimmaksi lajikseen. Vaala saavutti pian poikkeuksellisen aseman: hän oli sekä yleisön, kriitikoiden että työnantajansa suosiossa.

Vaala hyödynsi elokuviensa lähteinä suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Hänen monet elokuvasovituksensa pohjautuivat Hella Wuolijoen, Mika Waltarin, F. E. Sillanpään, Aleksis Kiven ja Maiju Lassilan teksteihin. Vaala oli tapainkuvaaja, jonka tyylille ominaisinta olivat keveys, viihteellisyys ja alleviivaamaton ideologisuus. Hän myös toi filmiin eräät 1930- ja 1940-lukujen suurimmista elokuvatähdistä ja oli niin kutsuttu ”tähdentekijä”.

Vaala oli suomalais-venäläinen, puhui sujuvasti kolmea kieltä, ja hän oli pitkälti itseopiskelun kautta hankkinut laajan sivistyksen.

1. ↑ Valentin Vaala Elonetissä.
2. ↑ Vaala säilytti oikean sukunimensä kuolemaansa asti (Laine, Lukkarila & Seitajärvi 2004, s. 33).