Vahataulu

Vahataulu (lat. tabella) oli antiikissa ja keskiajalla käytetty puinen tai norsunluinen levymäinen kirjoitusalusta, joka oli sivelty ohuella vahakerroksella. Kirjoitus piirrettiin vahatauluun puikolla (stilus). Vahatauluja käyttivät sekä kreikkalaiset että roomalaiset.^[1] Kun kaksi kirjoitustaulua sidottiin yhteen siten, että ne voitiin kääntää vastakkain, syntyi diptyykki. Sen sisäpinnat vahattiin kirjoittamista varten ja ulkopuoli koristeltiin kohokuvilla.^[2] Toisiinsa voitiin liittää useampiakin levyjä.

1. ↑ Otavan iso tietosanakirja. (Osa 9, palsta 719, hakusana vahataulu) Helsinki: Otava, 1965.
2. ↑ Otavan iso tietosanakirja. (Osa 2, palstat 481–482, hakusana diptyykki) Helsinki: Otava, 1962.