Sega Master System

Sega Master System
Pohjois-Amerikan/Euroopan Master System
Japanin Sega Mark III
PAL Master System II
Kehittäjä	Sega
Sukupolvi	Kolmas sukupolvi
Julkaisu	EU 1987 JP 20. lokakuuta 1985 NA heinäkuu 1986
Valmistusmaa	Kiina
Laitteisto	8-bittinen Zilog Z80 -suoritin, VDP-grafiikkapiiri
Muisti	8 kt keskusmuistia
Tallennusväline	Pelimoduuli, "Sega-kortti"
Lisälaitteet	Light Phaser -valopyssy, Sega Scope 3D -lasit
Pelit	Luettelo Sega Master System -peleistä
Edeltäjä	Sega SG-1000
Seuraaja	Sega Mega Drive
Kotisivut	sega-europe.com
Lisää videopeliartikkeleitaVideopelien teemasivulla
Infobox OK

Sega Master System on videopeliyhtiö Segan 8-bittinen pelikonsoli. Se kilpaili Nintendon 8-bittisen konsolin kanssa videopelimarkkinoiden valtiaan asemasta 1980-luvulla.

Master System ilmestyi Japanissa vuonna 1985 (tuotiin Eurooppaan 1987). Teknisiltä ominaisuuksiltaan Master Systemissä oli kovinta kilpailijaansa 8-bittistä Nintendoa nopeampi prosessori ja hieman kehittyneempi grafiikka, mutta sen äänipiiri (Texas Instruments SN76489) oli yksinkertaisempi. Japanissa laitetta myytiin aluksi nimellä Sega Mark III, myöhemmin samalla nimellä kuin muualla eli Master System. Tässä Japanin versiossa oli myös toinen äänipiiri, Yamaha YM2413 (OPLL), joka oli riisuttu malli AdLib- ja Sound Blaster- äänikorteissa käytetystä FM-piiristä. Sega Mark III:ssa FM-piiri oli lisälaite, mutta Japanin Master Systemissä se oli valmiiksi mukana.

Tallenusmediana oli pelimoduulin lisäksi ohut "Sega-kortti" (Sega Card), jolle oli oma paikkansa. Näille ei kuitenkaan mahtunut kovin isoja pelejä, joten niiden käytöstä luovuttiin varhain. Lisäksi laitteissa oli usein jokin sisäänrakennettu peli (Suomessa myydyissä laitteissa Hang-On, Safari Hunt tai Alex Kidd in Miracle World).

Master System epäonnistui kilpailussa Nintendoa vastaan selvemmin Pohjois-Amerikassa ja kotimaassaan Japanissa. Sen sijaan se onnistui voittamaan Nintendon myyntiluvuissa joissakin Euroopan maissa, Etelä-Koreassa ja Australiassa. Suomessakin se oli varteenotettava vaihtoehto 8-bittiselle Nintendolle. Pitkäaikaisimman suosionsa laite saavutti Brasiliassa, jossa paikallisia versioita ja pelejä tehtiin vielä 1990-luvun lopulla. Menestyneillä alueilla myös laitteelle saatavilla oleva pelikirjasto oli laajempi.

Master Systemistä luotiin paranneltuja malleja 1990-luvulla. Master System II toi hiukan lisää rahaa Segan kassaan Japanissa ja Euroopassa mutta Yhdysvalloissa se ei kuluttajia kiinnostanut. Sen on sanottu kärsineen Nintendon lisensiointi-strategiasta, jossa yhtiöille annettiin lupa tehdä Nintendon pelejä sillä ehdolla, että he eivät käännä peliään Segan laitteelle. Tällaiset sopimukset myöhemmin kiellettiin Yhdysvaltain Liittovaltion oikeudessa.