Neologia

Neologia (suom. Uusi oppi) on 1700-luvulla esiintynyt valistuksen aikainen protestanttinen teologinen suuntaus Saksassa. Sille oli ominaista valistuksen uskontokritiikki. Se torjui ajatuksen kolmiyhteisestä Jumalasta ja Kristuksen jumaluudesta ja omaksui deistisen näkemyksen. Se korosti ihmisen mahdollisuutta saavuttaa järjen avulla tietoisuus Jumalan tahdosta. Sitä edelsi vähemmän tiukka wolffilaisuus, ja 1800-luvulla sen seuraajaksi tuli liberaaliteologia.

Neologia syntyi Saksassa vuoden 1740 tienoilla ja hallitsi teologiaa 1700-luvun lopulla. Neologian kannattajien mukaan tunnustukselliset erot olivat menettäneet merkityksensä. Ajan uusien vaatimusten mukaan kirkon tehtävä oli auttaa ihmisiä elämään hyveellisesti ja tukea "maailman onnellistamista". Radikaaleimmille neologoeille Jeesus ei enää ollut syntien sovittaja, vaan oikean elämäntavan opettaja.^[1]

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä A189 ei löytynyt