Monodia on harmonialla säestettyä yksiäänistä laulua, joka kehittyi renessanssipolyfoniasta.[lähde? ] Monodiassa musiikin harmonia ei muodostunut enää kuoron eri äänien laulamista melodioista vaan siitä tuli itsenäinen musiikillinen elementti, jonka tarkoituksena oli tukea varsinaista melodiaa.[1] Monodia oli keskeinen barokin aikaisen musiikin keksintö, ja sen kehittyminen loi edellytykset resitatiivi laulutyylin kehitykselle ja siten mahdollisti oopperan syntymisen.[lähde? ]