Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Varsinkin artikkelin loppuosa (kurituksen vaikutukset) kaipaa parempia lähteitä. Aiheesta on tehty tieteellistä tutkimusta vaikka kuinka, ks. esim. http://en.wikipedia.orgview.php?sq=PHP&lang=fi&q=Corporal_punishment_in_the_home#Differing_views_about_parental_spanking |
Kuritus tarkoittaa toimenpiteitä, joilla yritetään pakottaa toinen ihminen, ihmisryhmä tai eläin järjestykseen tai noudattamaan sääntöjä, tilanteessa, jossa sääntörikkomus on tapahtunut tai tapahtumaisillaan. On tyypillistä, että kurituksen kohde on alistetussa asemassa.
Kuri-sanaan viittaavaa kuritus-käsitettä on käytetty useissa yhteyksissä, ja käyttötarkoituksestaan riippuen sillä on tarkoitettu hieman eri asioita. Kuri viittaa useimmissa käyttötarkoituksissaan toisen ihmisen tai ihmisryhmän aikaansaaman ulkoisen pakon ja vallankäytön, usein fyysisen väkivallan tai sen uhan avulla luotavaan järjestykseen (esm. kirkkokuri, koulukuri, puoluekuri, sotilaskuri, vrt. kurinalaisuus). Myös suomalaiset sananlaskut ja Raamattu tuntevat kurin "Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee." Sananlaskujen kirjassa puolestaan puhutaan kurituksesta: ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa” (Snl. 13:24).
Usein kurituksella tai ruumiillisella kurituksella tarkoitetaan erityisesti lapsen pahoinpitelyä, jolla tähdätään kasvatuksellisen päämäärän saavuttamiseen fyysisen väkivallan keinoin. Ruumiillinen kuritus kiellettiin valtion kouluissa jo 6. kesäkuuta 1914[1]. Suomessa keskustelua ruumiillisen kurituksen oikeutuksesta ja tarpeellisuudesta käytiin erityisen vilkkaana 1970-luvun lopussa. Suomessa vanhempien kuritusoikeus poistettiin rikoslaista 1979, ja vuonna 1984 alussa ruumiillinen kuritus kiellettiin kokonaan toisena maana maailmassa.[2] Ruotsissa kuritus kiellettiin jo vuonna 1979, jota ennen sitä ei ollut kielletty yhdessäkään maassa. Suomen laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta asetetaan kasvatukselle seuraava tavoite: "Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti."[3][4][5]