Kulutustavara

Kulutustavara on tuote, joka on tarkoitettu pääasiassa kuluttajille eikä niinkään tuotannon tarpeisiin. Kulutustavara on myös taloustieteen tilastointia varten käyttämä käsite. Tavarat ja palvelut ovat hyödykkeitä. Kulutushyödykkeet voidaan jakaa palveluihin (esimerkiksi lääkärin palvelut), kertakulutushyödykkeisiin (esimerkiksi elintarvikkeet), kestokulutushyödykkeisiin (esimerkiksi autot) ja puolittaisiin kestokulutushyödykkeisiin (esimerkiksi vaatteet).^[1]

Kulutustavaroiden tuotannossa on ominaista tuotteiden lyhyt käyttö- ja kestoikä. Kulutustavaroiden elinkaarta ei ole suunniteltu kovin pitkäksi, vaan kuluttajien toivotaan uskovan, että tuotteet tulisi vaihtaa usein. Tarkoitus on saada kuluttajat kuluttamaan enemmän.^[2] Suunniteltu vanheneminen on kulutustuotteiden teolliseen suunnitteluun tai muotoiluun liittyvä ilmiö, jossa tuotteen valmistaja suunnittelee tuotteen siten, että tuote menettää käyttökelpoisuutensa ennen kuin kuluttaja on käyttänyt tuotteen loppuun.^[3]

Päivittäistavara-termillä tarkoitetaan elintarvikkeiden lisäksi muita päivittäin käytettäviä kulutustavaroita, joita hankitaan elintarvikeostosten yhteydessä. Päivittäistavaroihin luetaan ruoka, juomat, teknokemian tuotteet, kodin paperit, tupakkatuotteet, lehdet sekä päivittäiskosmetiikka. ^[4]

1. ↑ Yksilöllisen kulutuksen käyttötarkoituksen mukainen luokitus (Arkistoitu – Internet Archive)
2. ↑ Museovirasto: Kulutustavaroiden valmistus: Taustaa ihmisten arkiselle
3. ↑ Sihvonen, Lilli: Suunniteltu vanhentaminen tuotteiden ominaisuutena. Tekniikan Waiheita 2/14, Määritä ajankohta! Teknologian historian aikakauslehti.
4. ↑ Päivittäistavarakauppa 2010-2011 -julkaisu, PTY 2010