Klassiset alkuaineet

Monet vanhan ajan filosofisista näkemyksistä jäsensivät maailman rakennetta ja sen ilmiöitä klassisten alkuaineiden eli elementtien avulla. Kreikkalaisessa katsannossa näitä aineita oli neljä:

• maa (kuiva ja kylmä)
• vesi (märkä ja kylmä)
• ilma (märkä ja kuuma)
• tuli (kuiva ja kuuma)

Platonin mukaan tämän jaon oli kehittänyt filosofi Empedokles.^[1]

Lisäksi Aristoteles lisäsi luetteloon viidennen alkuaineen, eetterin, jota hän uskoi avaruuden olevan täynnä. Sana eetteri elvytettiin uudelleen 1800-luvun fysiikassa, jossa sillä tarkoitettiin koko maailmankaikkeudessa esiintyvää näkymätöntä väliainetta.

Klassiset alkuaineet voidaan myös tulkita väärinymmäretyksi esitykseksi aineen olomuodoista: Maa=kiinteä aine, vesi=neste, ilma=kaasu, tuli=plasma.^{kenen mukaan?selvennä}

1. ↑ Nordin 1999, 35