Jean-Martin Charcot | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 29. lokakuuta 1825 Pariisi, Ranska |
Kuollut | 16. elokuuta 1893 (67 vuotta) Montsauche-les-Settons |
Koulutus ja ura | |
Instituutti | Salpêtrièren sairaala |
Oppilaat | Joseph Babinski, Pierre Janet, Sigmund Freud |
Tutkimusalue | neurologia |
Tunnetut työt | Leçons sur les maladies du système nerveux (1885–1887) |
Ranskan tiedeakatemian jäsen (1883) |
|
Nimikirjoitus |
|
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Jean-Martin Charcot [šarko] (29. lokakuuta 1825 Pariisi – 16. elokuuta 1893 Montsauche-les-Settons) oli ranskalainen neurologi. Hänen elämäntyönsä vei neurologiaa merkittävästi eteenpäin, ja häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä 1800-luvun loppupuolen neurologeista, ja modernin neurologian perustajana. Charcot'n vuosien 1867–1881 tutkimukset olivat erittäin keskeisiä Parkinsonin taudin ymmärtämiseksi. Englantilainen lääkäri James Parkinson oli kuvaillut taudin oireet esseessään vuonna 1817, ja Charcot nimesi tämän paralysis agitans-nimellä tunnetun taudin kunnianosoituksena Parkinsonille.
Charcot'sta tuli Euroopan ensimmäinen hermotautiopin professori vuonna 1882. Useasta Charcot’n oppilaasta tuli merkittävä tiedemies. Hän opetti muiden muassa Sigmund Freudia, Joseph Babinskia, Pierre Janet’ta, Georges Gilles de la Tourettea, Alfred Binet’tä sekä Suomen neurologian uranuurtajaa Ernst Alexander Homénia.