Hiippakunta

Hiippakunta (lat. dioecesis; alkuperänä m.kreik. διοίκησις, dioíkēsis, ’hallinto’), on kristillisissä kirkoissa piispan johtama hallinnollinen alue. Hiippakunnat ovat kehittyneet Rooman valtakunnassa myöhäisantiikin aikaan käytössä olleista diokeeseista. Roomalaiset diokeesit jaettiin provinsseihin, mutta kirkollisessa hallinnossa provinssi vakiintui laajemmaksi alueelliseksi kokonaisuudeksi, jonka johdossa on metropoliitta tai arkkipiispa. Nykyinen merkitys on vakiintunut katolisessa maailmassa viimeistään 1200-luvulle tultaessa.^[1]

Suomessa hiippakuntia on evankelis-luterilaisella, ortodoksisella kirkolla ja katolisella kirkolla. Evankelis-luterilaisia hiippakuntia on yhdeksän^[2] ja ortodoksisia hiippakuntia kolme.^[3] Helsingin katolinen hiippakunta kattaa koko maan.^[4] Ruotsin evankelis-luterilaisessa kirkossa hiippakuntia on 13.^[5] Norjan evankelis-luterilaisessa kirkossa on nykyisin 11 hiippakuntaa.^[6]

1. ↑ Diocese Encyclopædia Britannica. Viitattu 15.2.2024. (englanniksi)
2. ↑ Hiippakunnat (Arkistoitu – Internet Archive)
3. ↑ Suomen ortodoksinen kirkko - Hiippakunnat
4. ↑ Katolinen.net (Arkistoitu – Internet Archive)
5. ↑ De tretton stiften 17.3.2023. Svenska kyrkan. Viitattu 20.8.2023. (ruotsiksi)
6. ↑ Biskop Store norske leksikon. Viitattu 20.3.2023. (norjaksi)