Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors.
Please consider supporting us by disabling your ad blocker.
Heikki Kinnunen
| Heikki Kinnunen | |
|---|---|
 Heikki Kinnunen lokakuussa 2016. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Heikki Pentti Ilmari Kinnunen |
| Syntynyt | 8. huhtikuuta 1946 Raahe |
| Ammatti | näyttelijä, laulaja |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1967– |
| Merkittävät roolit |
|
| Palkinnot | |
|
2009 Pro Finlandia -kunniamerkki |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Heikki Pentti Ilmari Kinnunen (s. 8. huhtikuuta 1946 Raahe)[1] on suomalainen näyttelijä ja laulaja. Monisäikeisen ja mittavan teatteriuransa ohella Kinnunen on ollut luomassa suomalaista sketsipohjaista televisioviihdettä.
Kinnunen aloitti ammattiuransa näyttävästi Lapualaisoopperassa vuonna 1966, minkä jälkeen hän näytteli muutaman vuoden Suomen Kansallisteatterissa. Vuosina 1971–1977 Kinnunen näytteli Turun kaupunginteatterissa, jossa hän kuului ensembleen, joka nosti teatterin maineen uudelle tasolle.[2] Ajanjakson huomattavin saavutus oli voimallinen uustulkinta Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Vuosina 1977–1979 Kinnunen näytteli KOM-teatterissa, mitä seurasi parin vuoden rupeama vapaana taiteilijana. Vuonna 1982 Kinnunen aloitti Helsingin kaupunginteatteriissa, jossa hän näytteli vuoteen 1990. Vuonna 2002 Kinnunen kiinnitettiin Tampereen Teatteriin, josta hän eläköityi 2009. Eläkevuosinaan Kinnunen on työskennellyt vapaana taiteilijana.[3]
Televisio yleistyi vinhaa vauhtia Kinnusen uran alkuvuosina ja toi hänelle julkisuutta. Televisiorooliensa kautta hän on profiloitunut eritoten koomikoksi. Kinnunen loi oivaltavia karikatyyreja 1970- ja 1980-luvun suosituissa sketsisarjoissa kuten Ällitälli ja Soitinmenot. Myös Kinnusen elokuvatehtävät painottuvat komediaan. 1990-luvulla hän näytteli Vääpeli Körmyä viiden sotilasfarssin verran. Kinnusen koomikkoparina oli etenkin 1970- ja 1980-luvuilla Leo Lastumäki.[3] 2010-luvulla Kinnunen näytteli suositun Mielensäpahoittajan.[4]
Hupihahmojen suosiosta huolimatta Kinnusen roolirekisteri ei ole missään vaiheessa rajoittunut komediaan. Hän on ottanut taiteellisia voittoja myös vakavassa draamassa, kuten Kirsikkapuistossa. Kinnunen on tehnyt vaikuttavaa jälkeä myös musikaaleissa ja lastennäytelmissä. Näyttelijäntyössään Kinnunen on painottanut tekstilähtöisyyttä ja hänen erinomainen rytmitajunsa on ollut hyödyksi komedioissa, joissa repliikkien ajoitus on ratkaisevaa. Komediaa hän on sanonut tekevänsä mielellään tragiikan kautta.[5]
Kinnunen on Komediateatteri Arenan perustajajäsen ja hän näytteli teatterin produktioissa vuoteen 1999 asti, mukaan luettuna Pygmalion, jossa hän teki miespääosan tuolloista puolisoaan Satu Silvoa vastaan.[6]
Kinnunen on myös levylaulaja: hän on levyttänyt noin 170 laulua ja useita studioalbumeja.[7]
Vuonna 2009 Kinnunen palkittiin Pro Finlandia -kunniamerkillä.[8] Vuonna 2012 hänet palkittiin elämäntyöstään Kultaisella Venlalla.[9]
Kinnusen uran alkuaikoina suomalainen yhteiskunta politisoitui, ja etenkin taidealan ihmiset olivat korostetun vasemmistolaisia ja ihailivat Neuvostoliiton kaltaisia yhteiskuntia. [ ] Myös Kinnunen oli varsin vasemmistolainen, jopa taistolainen, mutta sittemmin hänen mielipiteensä muuttuivat.[10] Vuoden 2012 presidentinvaaleissa hän tuki Sauli Niinistöä.[11] Kinnusen elämäkerta Heikki Kinnunen – Tarinankertojan elämät ilmestyi vuonna 2016.[12]
- ↑ Kuka kukin on 2007, Otava 2006
- ↑ Turun Kaupunginteatterin historia Teatteri.turku.fi. Turun Kaupunginteatteri Oy. Viitattu 7.5.2019.
- ↑ a b Heikki Kinnusella takana 50 vuoden ura MTV Uutiset. 15.4.2016. MTV. Viitattu 8.5.2019.
- ↑ Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja Nordiskfilm.fi. Nordisk Film. Viitattu 8.5.2019.
- ↑ Heilala, s. 89 ja 308
- ↑ Komediateatteri Arenan Pygmalion vierailee Virossa hs.fi. 30.12.1998. Viitattu 7.5.2019.
- ↑ Kinnunen Heikki Äänitearkisto.fi. Viitattu 7.5.2019.[vanhentunut linkki]
- ↑ Pro Finlandia -mitali 13 kulttuurivaikuttajalle hs.fi. 1.12.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.12.2010.
- ↑ Kultaiset Venlat jaettiin jälleen
- ↑ Heilala, s. 101–102
- ↑ Yllätystukijoita presidentinvaaleissa salonkokoomusnaiset.fi. 15.1.2012. Salo. Arkistoitu 27.11.2020. Viitattu 7.5.2019.
- ↑ Satu Silvo muistelee rakkaustarinan hilpeää alkua Heikki Kinnusen elämäkerrassa: "Se oli ihan hirveetä" www.iltalehti.fi. Viitattu 29.3.2016. fi-FI
Previous Page Next Page
