Giovanni Battista Tiepolo

Giovanni Battista Tiepolo tunnettiin myös nimellä Gianbattista tai Giambattista Tiepolo (5. maaliskuuta 1696 Venetsia – 27. maaliskuuta 1770 Madrid) oli Venetsian koulukuntaan kuulunut taidemaalari, joka kuului rokokooajan merkittävimpiin.^[1][2]

Tiepolo oli Gregorio Lazzarinin oppilas, mutta hänen merkittävimmät vaikuttajansa olivat kuitenkin Sebastiano Ricci, Federico Bencovich ja Giovanni Battista Piazzetta. Vaikutteet näkyvät hänen nuoruudentöidensä voimakkaissa valohämyissä. ^[2] Ensimmäisen suuren työnsä Iisakin uhraus Tiepolo sai valmiiksi 19-vuotiaana. Vuonna 1717 hän jätti Lazzarinin työhuoneen ja hänet otettiin Fraglian maalarikiltaan.

Tiepolo kohosi kuuluisuuteen freskoillaan. Niistä ensimmäiset olivat Venetsian Palazzon Sandin seinämaalaukset noin vuonna 1725. Sen jälkeen hän toteutti sarjan kirkollisia freskoja Udinen arkkihiippakuntaan. Näissä ilmenevät hänen tyylipiirteensä: värien puhtaus, valoisuus, voimakkaat perspektiivit, teatraalisuus ja hienostuneet henkilöhahmot. ^[2]

Suurimman maineensa Tiepolo saavutti Würzburgin linnan freskoilla, jotka hän teki yhdessä poikiensa Domenicon ja Lorenzon avustuksella. Freskoja on piispanpalatsin keisarinsalissa ja portaikossa. Portaikon freskon pinta-ala on peräti 677 m². Se on teatraalisen illusionismin huippusaavutus. ^[2]

Tiepolo palasi Venetsiaan vuonna 1753, jossa hänet nimitettiin vuonna 1756 Venetsian maalaus- ja kuvanveistoakatemian ensimmäiseksi johtajaksi. Vuonna 1762 hän hyväksyi Espanjan kuninkaan kutsun maalata freskosarja Madridin kuninkaalliseen palatsiin. ^[2]

Tiepolon tuotantoon kuuluu myös piirroksia. Niiden joukossa on karikatyyrejä ja croquis-luonnoksia. Hänen tuotannossaan on myös grafiikkaa: hän teki 36 tunnettua etsausta, jotka esittävät mielikuvituksellisia ja runollisia tapahtumia. ^[2]

Tiepolon vanhin poika Domenico Tiepolo (1727–1804) oli isänsä oppilas ja työtoveri.

1. ↑ Virtual Uffici
2. ↑ ^{a b c d e f} Otavan suuri ensyklopedia, 9. osa (Sukunimi – turbiini), s. 7145–7146, art. Tiepolo, Giovanni Battista. Otava, 1981. 951-951-1-05957-2