Gianni Schicchi

Gianni Schicchi
Alkuperäinen nimi	Gianni Schicchi
Määritelmä	Yksinäytöksinen ooppera
Säveltäjä	Giacomo Puccini
Libretto	Giovacchino Forzano
Pohjautuu	Dante Alighierin runokokoelmaan La Divina Commedia (Jumalainen näytelmä)
Tyylilaji	yksinäytöksinen ooppera
Kieli	italia
Kantaesitys	14. joulukuuta 1918 Metropolitan Opera, New York City
Aikajana Puccinin oopperoista
Il trittico/Suor Angelica Il trittico/Gianni Schicchi Turandot 1918 1918 1926
Infobox OK

Gianni Schicchi on kolmas ooppera Giacomo Puccinin Il tritticosta eli triptyykistä. Samaan kokonaisuuteen kuuluvat muut teokset ovat Il tabarro (Viitta) ja Suor Angelica (Sisar Angelica).^[1] Teos kantaesitettiin Metropolitan-oopperassa 1918.

Gianni Schicchi on Puccinin ainoa buffo-ooppera. Kesällä 1917 Giovacchino Forzano antoi Puccinille Gianni Schicchin libreton. Tämä Puccinin viimeinen kokonainen ooppera valmistui 20. huhtikuuta 1918. Turandot jäi keskeneräiseksi, ja sen viimeisteli Franco Alfano.

Gianni Schicchi on historiallinen henkilö. Hänet mainitaan Dante Alighierin (1265–1321) Jumalaisen näytelmän Helvetti-osassa ja sen 30. laulussa.

--virkkoi minulle: ” Peikko tuo on Gianni Schicchi -- muutti itsensä muotoon Buoso Donatin ja laillisen näin testamentin teki, sai aarteita ja tallin tamman parhaan, hän raivoissaan noin muita raatelevi ^[2].

Forzano teki huikean komedian. Henkilöt ja heidän toimintamallinsa hän loi Commedia dell'arten hahmotyypeistä. Oopperassa ovat mm. nokkela Arlecchino (Gianni Schicchi), vanha akka La Ruffiana (Zita), rakastavaiset Innamorati (Lauretta ja Rinuccio), hidasälyinen Pantalone (Simone), Il Dottore ja eräs perushahmoista Il Capitano vilahtaa maurin hautajaissaatossa.

Puccini teki teoksesta riemukkaan ensembleoopperan, joka etenee humoristisesti ja nopeasti. Musiikillisesti huippuna on Zitan, La Ciescan ja Nellan trio. Gianni Schicchin komiikka korostuu kun se esitetään Il tabarron ja Suor Angelican jälkeen.

Ensi-illan jälkeen Puccini vielä korjaili teostaan. Alkuperäisessä teoksessa Buoso Donatin sukulaiset kuiskaavat Requiem aeternam verhon noustessa. Se on nyt poistettu. Rinuccion aaria oli A-duurissa, mutta Puccini halusi nostaa sitä puolella sävelasteella. Zitan, Nellan ja La Ciescan trio on nykyisin lyhyempi ja sillä on erilainen loppu kuin alkuperäisessä partituurissa.

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä hs24 ei löytynyt
2. ↑ Suomennos: Eino Leino v. 1912