Geigermittari

Geigermittari (laus. /ˈɡaɪɡɘr/), Geigerputki tai Geiger–Müller-ilmaisin on vuonna 1908 keksitty elektroniputkityyppinen hiukkasilmaisin, joka mittaa ionisoivaa säteilyä. Se havaitsee alfa- ja betahiukkasia sekä gammasäteitä.

Geigerputken sisällä on voimakas sähkökenttä ja putki on täytetty matalapaineisella kaasulla, jossa säteily ionisoi kaasumolekyylejä. Kukin ionisaatiotapahtuma aiheuttaa lyhyen virtapulssin, joka voidaan mitata. Usein piiriin on mittarin lisäksi liitetty pieni kaiutin, josta kuuluu rasahdus aina kun säteilyn kvantti on havaittu. Geigermittarin tikitys kertoo säteilyn intensiteetistä mutta ei yksittäisten säteilykvanttien energiasta.

Yksinkertaisuutensa vuoksi geigerputkia käytetään nykyäänkin säteilysuojelussa sekä kaikkialla missä on tarve seurata radioaktiivisen säteilyn voimakkuutta. Geiger–Müller-mittarilla on käyttöä muun muassa ydinfysiikan ja geofysiikan (kaivannaistoiminta) aloilla sekä lääketieteessä röntgenkuvauksessa.