Datiivi

Datiivi on sijamuoto, joka viittaa mille tai kenelle jokin kuuluu tai tehdään jotakin. Datiivissa olevan nominin referentin semanttinen rooli lauseessa on siis vastaanottaja. Datiivi esiintyy useissa kielissä, erityisesti indoeurooppalaisissa. Sana datiivi tulee alun perin latinan sanasta dativus, ja esimerkiksi saksassa sana saa muodon Dativ ja englannissa dative. Dativus tarkoittaa ’annettavaa’, ja se on muodostettu latinan verbistä dare, ’antaa’.

Datiivi vastaa useimmiten kysymyksiin mille tai kenelle. Tällöin tekeminen voi kohdistua joko abstraktiin tai konkreettiseen asiaan. Lisäksi datiivia käytetään usein epäsuoran objektin kanssa, esimerkiksi saksassa ”auttaa jotakuta” ilmaistaan datiivilla: jemandem helfen. Samoin myös latinan auttaa adesse järjestyy datiivilla. Joissakin kielissä, esimerkiksi saksassa, useat prepositiot vaativat datiivia.

Suomen kielessä datiivia vastaa yleensä allatiivi. Suomen allatiivi ilmaisee kuitenkin myös määränpään semanttista roolia, esim. ”Menin yliopistolle.” On sinänsä mielivaltainen valinta, että suomen sija on nimetty nimenomaan tämän tehtävänsä mukaan eikä datiiviksi. Myös turkin datiiviksi nimettyä sijaa käytetään myös määränpään ilmaisemiseen.

Suomessa esiintyy datiiviadverbiaali, joka ilmoittaa, kenelle tai mille jotakin tehdään. Datiiviadverbiaalin sijoja ovat allatiivi (Lahjoitan tämän sinulle) ja genetiivi (Luojan kiitos!).