Agglutinaatio (kielitiede)

Agglutinaatio on kielitieteellinen ilmiö, jossa sanoja muunnetaan säännönmukaisesti lisäämällä sanavartaloon affikseja^[1] tai jossa kaksi aiemmin itsenäistä sanaa sulautuvat yhdeksi. Suomen kieli on tässä merkityksessä agglutinatiivinen kieli, koska se luottaa sananmuodostuksessaan ja ääntämyksessäänkin perussanavarastoon, jonka sanoista muodostetaan uusia yhdistämällä niihin kieliopillisia morfeemeja. Puhtaasta agglutinaatiosta on kyse, kun morfeja voidaan asettaa peräkkäin ilman yksittäisten morfien merkityksien hämärtymistä.^[2]

Agglutinaatiossa sanavartalo pysyy ennallaan, kun päätteitä tai etuliitteitä lisätään. On täysin kielen säännöistä riippuvaista, mihin affiksi lisätään.^[3] Se voi käyttää pelkästään etuliitteitä, etuliitteitä sekä jälkiliitteitä tai joskus jopa sisäliitteitä. Lisäksi kaikilla tunnetuilla agglutinoivilla kielillä on myös joitakin fuusioituvien eli flekteeraavien kielten kuten latinan piirteitä, niin ettei erilaisten liitteiden liittämistapa ole täysin säännöllinen edes yleistasolla. Agglutinaatiota on myös sanojen yhdistyminen. Agglutinoituneita sanoja ovat muun muassa "sellainen" sanoista sen lainen ja ranskan "encore" latinan sanoista hanc horam.^[4]

Suomi on varsin tyypillinen agglutinoiva kieli siinä mielessä, että se kasaa liitteensä sanavartalon jälkeen varsin säännöllisesti. (Vrt. "koti", josta voidaan johtaa jopa muoto "kotoutumistaminen".) Historiallisesti tunnetuin esimerkki kielestä, joka käyttää yhtaikaa kaikkia näitä keinoja, lienee navajo, jota on tuon ominaisuutensa tähden käytetty puhuttuna salakirjoitusjärjestelmänä ^[5] toisen maailmansodan aikana.

1. ↑ Räsänen, Matti: Vierassanojen kirjoitusongelmat. Kielikello 3/2002, 2002. Kotus.
2. ↑ Karlsson, Fred.: Yleinen kielitiede, s. 92–93. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press, 2008. 231193339 ISBN 9789524950718, 9524950715 Teoksen verkkoversio (viitattu 13.1.2019).
3. ↑ Anhava, Jaakko.: Maailman kielet ja kielikunnat. [Helsinki]: Gaudeamus, (2005 printing). 54985820 ISBN 951662734X, 9789516627345 Teoksen verkkoversio (viitattu 16.1.2019).
4. ↑ Hakulinen, Auli.: Kielitieteen ja fonetiikan termistöä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1993. 58099901 ISBN 9517177836, 9789517177832 Teoksen verkkoversio (viitattu 16.1.2019).
5. ↑ David Kahn: The Codebreakers – The Story of Secret Writing, s. 550-551. New York, United States of America: Scribner, 1967, 1996. ISBN 0-684-83130-9 (englanti)